Nagashin Haudantakaiset ovat juhlineet Karhukaatoliigan mestaruutta kuukaudenpäivät hilpeästi Altdorfin suurimmalla hautausmaalla, kun valmentaja yhtäkkiä nousee paikaltaan suuren tammen juuresta tokaisten "Voittoko siitä sitten tuli?!"
Muu joukkue kääntyy hämmentyneenä katsomaan pölyyntynyttä ilmestystä, jota suurin osa joukkueesta on pitänyt Gargoilina tai vaivaisukkona.
"onks se ihan oikeasti elävä" joku kysyy kummastuen "luulin sitä maskotiksi"
"No, hyvällä valmennuksellä pääsee pitkälle vaikka huonommallakin materiaalilla" valmentaja jatkaa kiinnittämättä huomiota ympärillä kuuluvaan supinaan.
"mutta sähän oot istunut tuppisuuna kaksi kautta tuossa tammen juuressa" ihmettelee eräs ääneen.
Valmentaja pyörähtää ärhäkkäästi kohti kommentoijaa ja vaivoin raivonpunaamilla kasvoillaan saa yskittyä "älä stana tuu isääs neuvomaan, kuka tässä on valmentaja ja kuka ei" samalla osoittaen pontevasti etusormellaan päässään olevaa korkeaa hattua (joka onkin ainoa ei pölyinen kohta koko surullisen näköisessä hahmossa, eräs pistää merkille).
Kaikki katsovat vuoronperään silmät pyöreina tärisevää etusormea, hattua ja yhä sinertävän punaisemmaksi käyviä kasvoja. Pitkän kummastelun päätteeksi eräs yrittää "niin tota...."
Se on kuin räkä rouvalle ja valmentaja parahtaa "NIIN TOTA, NIIN TOTA. Ei ..kele kyllä näkee mistä teidätkin on kaivettu... joukkohaudasta koko roskasakki stana! Tämä hattu on ainoa syy että voitimme mestaruuden - A I N O A!!! Ja jumalauta kehtaatte vielä ihmetellä kuka on valmentaja. HÄVETKÄÄ Helvetti soikoon!" Saatuaan sylkäistyä ulos viimeiset myrkylliset sanansa valmentaja kääntyy kannoillaan nappaa kaljakolpakon palaa tammen juureen istumaan jättäen joukkueensa miettimään painavia sanojaan...